Kun aloimme Isännän kanssa jutella läheisille ajatuksistamme hankkia koira, olivat kommentit aika lannistavia. "Sehän rajoittaa ihan hirveästi", "Ette pääse koskaan lomalle", "Miten sen kasvattamiseen riittää aikaa" - näitä ja runsaasti muitakin ajatuksia kuulimme ihan säännöllisesti. Nyt koiria on jo kaksi enkä mitenkään voisi kuvitella elämääni ilman niitä. Okei, eipä kyllä tule lähdettyä äkkilähdöllä viikonlopuksi pussailemaan Pariisiin tai edes mentyä leffaan arkipäivänä töiden jälkeen - ne nyt ovat kuitenkin pieniä uhrauksia. Nyt olen tytöissä jo niin kiinni, että olisi ihan kummallista, jos iltaisin ei olisi kahta karvanaamaa iloisena vastassa. Ja ne lenkit arkisin aamukuudelta; olen alkanut niistäkin jo jopa tykkäämään. Heräänpähän siinä kunnolla ja saan ihastella, kun kaupunki herää kanssani.

Tulipa taas herkisteltyä lauantain kunniaksi ;)