Tänään aamulla koin koiranomistajan ei niin ylpeitä hetkiä. Tulin Manan kanssa aamulenkiltä, joka meni ihan kivasti. Tokoiltiin lenkin varrella ja tyttö totteli hienosti. Avasin ulko-oven ja irrotin Manan hihnan – mutta silloinpa pellolle ilmestyi kissa! Neiti lähti kuin rakettisalama, eikä kuunnellut yhtikäs mitään. Ihan sama mitä siellä pihalla rääyin, hän päätti lähteä ja sillä selvä. Tietty naapurin pihalle vielä, siellä se veti rallia katin perässä. Kele, tana, ttu. Vähänkö hävetti ja otti päähän. Niin paljon olen tuota otusta yrittänyt kouluttaa, mutta kissat, jänöt ja kaikki muut mahdolliset jahdattavat ovat vaan NIIN paljon kiinnostavampia kuin mun käskyt. Taidanpa laittaa Kaisa Hilskalle meiliä ja kysyä, päästäisiinkö treenaamaan vastaavia tilanteita hänen kanssaan. Tai sitten katsella, oiskos jotain ”totteleminen häiriötekijöiden alla” -kurssia jossain. Olisi ihanaa, jos tuohon koiraan voisi luottaa edes ihan pikkuisen.

Jos jotain hienoa, niin tänään on tiedossa kivat juhlat. Ja mikä mukavinta, me saadaan ottaa meidän missit mukaan. Muuten en olisi päässytkään lähtemään, sillä neidithän ovat kuitenkin nyt työpäivän ajan kahdestaan. Täytyypä vaan toivoa, että pystyvät tälläkin kertaa hillitsemään vahtiviettiään eivätkä reagoi jokaiseen rappukäytävästä kantautuvaan ääneen. Edellisissä kekkereissä ovat kuitenkin olleet oikeinkin nätisti, jotenka varmasti kyllä tälläkin kertaa.

Vielä piha-asiaa: pihaukot taisivat saada hommansa tehtyä. Enimmäkseen näyttää tosi hyvältä, mitä nyt yksi oja on kaivettu vinoon (=ei noudata tonttimme rajoja), joitain pieniä alueita he eivät laittaneet ollenkaan (= piharakennuksen edusta ja takaosa sekä jäteastian kohta heti sisäänkäynnin jälkeen). Ja sekin ihmetyttää, että maahan on jätetty kantoja, vaikka ne olisi ollut ehkä helppo nostaa kaivinkoneella pois? No, täytyy vaan koittaa opetella niiden sijainnit, jolloin ei tule rikottua ruohonleikkuria niihin. Yksi kannoista on piilotettu osin mullan ja nurmikonsiemenien alle, joten siihen tulee varmasti joku päivä ajettua leikkurin kanssa. Mutta joo, kyllä toi on nyt NIIN paljon parempi kuin ennen kuitenkin. Nyt sitten vaan odotellaan, että nurmikko kasvaa. Olen senkin suhteen vähän skeptinen, mutta kaipa se sieltä kasvaa, kunhan vaan kastellaan ja varotaan tallaamasta sitä.