Koska kelit ovat mitä ovat, on meidän yleensä niin viihtyisä piha muuttunut upottavaksi suokentäksi. Rusehtavaa, vedessä vellovaa ruohoa katsoaessa on vaikea uskoa, että kesällä se muuttuu voimakkaaksi, kauniin vihreäksi ja kuivuukin jopa. Ainakin näin kovasti toivon. :) Koirilla ei ole pihalle nyt mitään asiaa leikkimään, joten tulee lenkkeiltyä sitten sen edestä. Ehkä ne samalla tottuvat yhteislenkkeihin enemmän. Ainakin koiraohitukset ovat sujuneet parilla viime kerralla superhyvin: Mana on pysynyt tiukassa katsekontaktissa ja Muumi on tyytynyt vähän vinkumaan vastaantulijalle. Tosin on ihan päiväkohtaista tuo - välillä menee kunnolla pyllylleen.

Tuli todettua koirien vahtiviettikin tässä yks päivä. Kaveri nimittäin tuli ovesta sisään ja mä en reagoinut ollenkaan, kun kuvittelin Isännän tulevan kaupasta. "Kevyt" möykkä oli häntä vastassa, erityisesti Muumi kertoi aika äänekkäästikin, ettei tulija oli muu kuin Isäntä. Päästi se vähän matalaa murinaakin varmuudeksi. Siinä vaiheessa mä kiiruhdin eteiseen toteamaan, että "tuttu mieshän tuo, koittakaahan hurtat käyttäytyä". Muutama nuuhkaisu ja sit tilanne oli ohi, seuraavaksi Muumi heittäytyikin tulijan jalkojen eteen rapsutuksia kerjäämään. XD

Pääsiäisbreikki koittaa ihan kohta, ihanaa. Ehtii taas koirienkin kanssa touhuamaan enemmän. <3