Eilen koti oli säästynyt pahanteolta, joten toivoa on! Tosin emme tiedä, mikä siihen vaikutti: koirat eivät nimittäin saaneet aamulla nakkeja, lisäksi ne pääsivät edellisenä iltana kunnolla nenätyöskentelemään ja annoin niille raa’at luut kun lähdin töihin. Nyt kokeilimme sellaista reseptiä, etteivät tytöt saaneet janottavia nakkeja, mutta muuten kaikki on ihan kuin aina ennenkin. Raakoja luitakin olisin antanut mielelläni, muttei se varmaan kannata, sillä Manalla meni jo niistä eilisistä maha sekaisin. Lisäksi Isäntä arveli, että on aika riskialtista totuttaa ne saamaan luut aina yksin jäädessään. Nimittäin joskus tulee kuitenkin se kerta, kun pakastimessa ei niitä ole. Siitäpäs riemu vasta repeäisikin, jos ne olisi ensin totutettu saamaan luut joka ikinen kerta kahdestaan jäädessään ja sitten joku aamu ne eivät saisikaan mitään. Nyt niillä on järsittävinään kaksi nahkaluuta sekä yksi (jo lähes kivikautinen) oikea, kuiva luu. Lisäksi mussut saivat palat possun häntää kun lähdin.

Muumi tuli muuten eilen meidän kanssa kruisailemaan, tosin ei sen järisyttävämpään paikkaan kuin Lidlin pihaan. Kävimme nimittäin Isännän kanssa vaihtamassa mun aiemmin ostaman vilkkupannan, joka oli muuten ihan kiva, muttei se vilkkunut. Muumi joutui hetken odottelemaan autossa meitä ja voi että kun se oli ollut nätisti :) Kun tultiin takaisin, tyttö istui rauhallisena eikä saanut mitään ilosähläkohtausta kun tultiin – lipaisu poskelle ja hännänheilautus riittivät mainiosti tervehdyksiksi. On se vaan jotenkin NIIN rauhallinen enimmäkseen, ainakin jos Manaan vertaa.

Tänään illalla mä menen kekkeröimään tyttöjen kanssa, mutta Isäntä lupasi pitää meidän misseille seuraa. Ja jos ihan rehellinen olen, munkin tekisi mieli ;)