Keksin jatkuvasti tekemistä, ettei mun tarvitse vain olla ja ikävöidä Manaa. Voinhan nimittäin tehdä jotain ja ikävöidä sitä. :) Tänään mulla oli töistä vapaata, joten olen tähän mennessä jo leikannut nurmikon (meni noin 2,5 h), käynyt Kodin Ykkösessä, pessyt terassin homeenpoistopesuaineella, kitkenyt rikkaruohoja ja värjännyt pöytäliinoja häihin. Vielä tarkoitus olisi siistiä keittiötä ja värjätä toinen satsi pöytäliinoja. Piti mun mennä kuntoilemaankin, mutta eilinen rääkyminen aiheutti niin valtaisat silmäpussit, etten todellakaan mennyt aamulla ihmisten ilmoille (näytin ihan joltain kalalta, jolla on valtavat ulkonevat silmät). Vähän kunnioitusta pitää sentään olla itseään ja kanssaihmisiään kohtaan - sen näköisenä en lähde yhtään minnekään ellei ole pakko.

Päivystän jatkuvasti myös kännykkää ja sähköpostia, sillä kasvattaja lupasi ilmoitella heti kun tapahtuu jotain ja muutenkin.

Jostain syystä just nyt ei ole mitenkään erityisen surkea olo. Toki outoa on ja ikävöin tyttöä, muttei tee kuitenkaan mieli pillittää. Ajattelen, että se on kahden kuukauden sijaan poissa kahdeksan viikkoa - se kun kuulostaa paljon pienemmältä ajalta. Pitäisiköhän tehdä aamukampa ja laskea päiviä murun kotiutumiseen?