Manalla on taas korvassa häikkää, tällä kertaa oikeanpuoleisessa. Putsauksella saimme rupsuttelun ja raapimisen loppumaan, mutta neiti kulkee edelleen pää vinossa ja näyttää surkealta. Sain ajan huomiseksi. Pitää koittaa nyt kunnolla vaatia, että ihan oikeasti tutkisivat, eivätkä vaan iskisi antibiootteja kouraan. Ei voi olla normaalia, että korvissa on jotain häikkää useamman kerran vuodessa.

Muuten kuuluu kivaa. Viikonloppuna tein tehoiskun neitosten kanssa, eli vein ne yhtäaikaa lenkille! Ajattelin, että kun on valoisaa, todennäköisyys onnistua kasvaa (koska pimeällä Mana on ainakin tosi epäluuloinen ja haukkuherkkä). Ja kyllä vaan, sujui hienosti! Vastaan tulleille koirille päästi noin yhden haukahduksen, jonka jälkeen helistin vähän kolinatölkkiä ja neiti vaimeni. Yhdelle koiralle Mana ei vaivautunut haukkumaan ollenkaan, käänsi vaan selkänsä ja sai lenkkimakkaraa. Muumikin otti sen lunkisti, kun toinen sankari ei aiheuttanut stressiä vieressä.

Muuten olen ollut vähän laiskimus koirien kanssa, kun työ on vienyt lähes kaiken energian. Tosin koitan jatkuvasti korjata tilannetta ja esim. eilen piilottelin lenkkimakkaranpalasia pihalle. Siellä tytöt kulkivat nenä maassa niitä etsien, hännät hurjasti vispaten.

Mä niin tykkään noista kahdesta. Upeita koiria. Päivä päivältä tykkään entistäkin enemmän. <3