Elo on nyt mukavan tasaista, vihdoinkin. Koirat eivät ole juuri tehneet pahojaan, mitä nyt perjantaina niiden oman tyynyn kulmaa oli maisteltu, lisäksi perjantain ja lauantain välisenä yönä sisälle oli ulostettu. Jotenkaan en silti epäile Muumia kummastakaan, sillä Mana on ennenkin pureskellut tyynynkulmia ja silloin yöllä olin hetken kuulevinani Manan vinkumista. Oma vika, kun en reagoinut siihen.

Muumi pyrkii edelleen napostelemaan sekä omia että Manan ulosteita. Olemme onneksi lähes joka kerran huomanneet sen touhut ja päässeet kieltämään. Eilen yöllä Muumi tosin nappasi pimeästä kikkareen suuhunsa ja juoksi sitä mutustellen eteiseen. Kun Isäntä huomasi tytön touhut, hän kielsi ja Muumi tiputti löytönsä lattialle. Mutta arvatkaapas minne - Isännän kenkään! Ehehhe, ihan hulvaton tilanne jotenkin, vaikka ällöttävä tietty myöskin. Nauroin vedet silmissä, kun Isäntä putsasi kenkäänsä ja onnistuin tartuttamaan räkätyksen häneenkin.

Alla vielä photoja Itävallasta Bad Gasteinin alppikylästä, jossa siis olin viime sunnuntaista tiistaihin.