Kävin Manan kanssa keskiviikkona elukkalääkärissä.  Oli aikamoista menoa taas, kun ei tuo meidän missi osaa käyttäytyä kauhean nätisti vuoroaan odotellessa. Se on liian kiihtynyt ja koohottaa joka suuntaan. Lisäksi kaikille samaan tilaan tuleville koirille pitää möykätä edes vähän. Onneks en oo mikään heiveröisin tyttö, niin neiti ei saa mua vedettyä kumoon (paitsi kerran yllätettynä agilitykentän ulkopuolella, hehe. Ei siitä sen enempää). Itse tutkimuksissa tyttö käyttäytyi kuin unelma. Eläinlääkäri rönkki korvia, tunki sinne jonkun ylipitkän topsipuikon, haisteli korvia yms. Mana oli supernätisti. Saatiin kahden viikon antibioottikuuri hiivakorvatulehdukseen. Sen jälkeen aletaan kerran viikossa putsaamaan jollain hiivanpoistolitkulla korvia. Lisäksi sapuska vaihdettiin nyt ainakin toistaiseksi allergisten hurttien ruokaan ja koitamme olla antamatta juurikaan mitään ylimääräistä Manalle. Eli ei enää kotiruokaa nappuloiden sekaan eikä herkkunappuloita… Jottei tytön elämä ihan surkeaksi menisi, kävin ostamassa kuivattua peuran maksaa. Elukkalääkärin mukaan voitaisiin kokeilla erilaisia peurasta tehtyjä makupaloja ja luita. Näytti ne ainakin maistuvan. Muumikin tykkäsi niistä kovasti.