Varoitus: nyt seuraa pissajuttuja! Nimittäin Muumillahan on joku ihme fiksaatio eritteisiin ja Ässän likaiset vaipat ovat jotakuinkin parasta, mitä se tietää. Niinpä olemme nostaneet Ässän vaipparoskiksen sen ulottumattomiin, tai niin luulin. Mutta jääkarhummepa oli eilen työpäivän aikana kurottanut ihan äärimmäisiin korkeuksiin ja saanut sen roskiksen jotenkin haalittua alas, silpunnut sen jälkeen äärimmäisellä hartaudella roskiksessa olleet parit vaipat ja levitellyt sitä hyytelöitynyttä pissaa pitkin yläkertaa. Oih ja voih sitä nautintoa, kun Isäntä saapui kotiin ja löysä tämän ihanaisen yllätyksen. Itseäni ei liiemmin ilahduttanut, mutta ei kyllä oikeastaan ketuttanutkaan, sillä mä tulin vasta myöhemmin kaupan kautta kotiin. Ja jos jotain positiivista, niin siellä ei ollut ainoatakaan kakkavaippaa :P

Manamus Maximus on ollut kovin hellyydenkipeä. Jotenkin suloista, että meidän sähköjänis tykkää tulla kainaloon rapsuteltavaksi. Muumillehan se on ominaista ja tietty söpöä sekin, mutta kun tuollainen oman tiensä kulkija, yksinäinen susi, tulee kaipaamaan rakkautta, niin ihan siinä sydän sulaa.

Viime sunnuntaina meidän ihana Ässä täytti 2 vuotta ja sitä juhlittiin lähisukulaisten ja muutaman ystävän kanssa. Mahtavasti meni kemut, koiratkin olivat vallan ihmisiksi ja keräsivät kehuja rauhallisuudesta. Työpäiviä mulla on jäljellä enää 10, oho, sitten saankin alkaa keskittymään loppuodotukseen ja tsemppaamaan itseni jotenkin lähestyvään "teurastukseen". Toivottavasti se menee niin hyvin, kuin synnytys nyt ylipäätään voi mennä.

Niin ja kiitos OL ja L-ML:lle kommentista :)