Koirille koitti jääkausi, eli ei huomioida niitä juuri ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että molemmat jättivät eilen noudattamatta mun luoksetulokäskyä Isännän ajettua pihaan. Kyllä ne hetken harkitsivat tottelemista, molemmat jopa pysähtyivät muutaman metrin päähän, mutta sitten lähtivät. Muumi oli noista se tottelemattomampi, Mana ei meinannut ensin ollenkaan lähteä. Mutta kun toinenkin meni, niin kyllä sekin sitten. Ja mä kihisin kiukusta.

Ajateltiin, että jos eivät saa jatkuvasti meidän huomiota, oppisivat ehkä kuuntelemaan ja tottelemaan paremmin. Tätä jatketaan nyt ainakin jokunen päivä.

Vaikeaahan se välillä on. Esimerkiksi olen tottunut lenkeillä kehumaan Manaa sen kulkiessa hienosti, mutta nyt vaan taaperrettiin eteenpäin ihan hiljaa. Tyttö haki kontaktia tuttuun tapaansa ja tuntui vähän pahaltakin, kun en palkinnut sitä siitä. (Tosin kissan tultua vastaan Mana unohti mut täysin ja räjähti räyhäämään. Sain kyllä hiljenemään sen aika nopeasti.)

Tuosta huolimatta eilen oli kiva päivä, vaikkei me juuri mitään erityistä hää- ja synttäripäivän kunniaksi tehtykään. Tosin Isäntä pääsi yllättämään kymmenellä ruusulla ja yhdellä gerberalla – kukka jokaisen yhdessäolovuoden kunniaksi ;)