Otsikkokin kai jo kertoo, mitä mielessä pyörii. Muumi oli eilisen työpäivän aikana hajoittanut liukuoviamme sekä ovenpieliä lisää raapimalla, lisäksi vesikippo oli jälleen raahattu keskelle lattiaa ja kaadettu laminaateille. Mutta pahin tuho odotti sen jälkeen kun Muumi oli ollut yksin Siipan lenkittäessä Manaa (Siippa teki vielä hieman lyhyemmän lenkin kuin normaalisti, noin 45 minuuttia, ja tuho oli silti massiivinen). Väliovemme oli rikottu, keittion lukko oli rikottu, liukuovesta oli tullut ihan hirveän näköinen. Me emme pärjää Muumin kanssa. Tästä ei tule yhtään mitään.

Pidän Muumista ihan hirveästi ja se onkin maailman kultaisin koira kotona ollessamme. Mutta se järjestelmällinen tuho, jota se tekee yksin tai kaksin Manan kanssa jäädessään, saa minut voimattomaksi.

Niinpä raskain mielin kysyin Muumin edelliseltä omistajalta, ottaisiko hän tytön takaisin. Siellä Muumilla olisi seuraa, siellä hän on tottunut asumaan ja siellä tyttö on asunutkin ihan pennusta.

Tuntuu ikävältä haluta luovuttaa ja itkinkin koko eilisen, muttei tällaisesta elämästä tule mitään. Häkkiin emme halua tyttöä sulkea, sillä työpäivä on ihan liian pitkä aika pitää sitä sellaisessa. Ulkotarhaakin olen harkinnut, mutta sitten sinne pitäisi melkeinpä sulkea molemmat. Manaahan en voi jättää pihalle, sillä se vahtii pihaa ja naapurimme saisivat varmasti raivarit. Tuntuisi myös pahalta sulkea Muumia yksinään pihalle.

Muumin edellinen omistaja ei luvannut ottaa Muumia ainakaan siltä istumalta takaisin. Hän jäi kuitenkin harkitsemaan asiaa ja muita vaihtoehtoja. Minä taas vietin viime yön valvoessa, murehtiessa ja surressa - nyt pitäisi vielä koota itseni työpäivää varten. Silmät ovat valtavat eilisestä rääkymisestä ja pelkäänkin, että koska joku huomaa sen ja pitää alkaa selittää.

Ihan hirveä tilanne :( :( Eilen Muumin edellisen omistajan kanssa sähköpostia kirjoittaessani Muumi makasi autuaan tietämättömänä koko hommasta Siipan jaloissa ja alkoi aina heiluttaa häntää kun edes vilkaisin sitä. Se on niin ihana tyttö, muttei kyllä sovi meille, jossa joutuu olemaan työpäivät ilman koko laumaa. Meillä ei ihan oikeasti ole kohta enää kotia jonne palata eikä taida Muumikaan kauhean onnellinen olla, kun yksinään jäädessään kärsii noin valtavasti.