Meidän suloiset pikkupuudelimme, ihanaiset karvanaamamme, muistuttavat nyt hieman ulkoavaruuden asukkeja. Tytöillä on nimittäin kaulurit estämässä haavan kirputtamista. Maanantaina aamulla veimme neitokaiset Turun Petvettiin steriloitaviksi ja haimme iltapäivällä kotiin toipumaan. Oletin, että ensin ne mökästävät siellä häkeissä tehden elukkalääkäriaseman henkilökunnan heikkopäisiksi. Sitten ajattelin, että haettaessa neitokaiset ovat ihan raahattavia ja joudutaan kantohommiin. Mut mitä vielä, tytöt olivat kuulemma olleet ihan hiljaa häkeissään ja kävelivät omin jaloin pois! Autoon kyllä nostettiin, vaikka Muumi ainakin olisi itse hypännyt. Mana oli huomattavasti Muumia kipeämpi, sellainen surkea raukka maanantain ja aika pitkälle eilisenkin, mutta tänään molemmat ovat täynnä entistä energiaa. Pieni lenkkikin tehtiin heti aamutuimaan, kun ei ole niin kuuma. Sepäs vasta lystikästä olikin, kun vastaan tuli joku tuntematon rouva sauvakävellen. "Huomenta!", hän sanoi ja jatkoi: "Ei kai teidän molemmat koirat ole samaan aikaan kipeiksi tulleet?". Mä sit siihen, että steriloinnissa kävivät. "Voi kauhia, kun joutuu tuommoisia pitämään ja vielä tämmöisillä helteillä", hän jatkoi. Ihan hyväntuulisesti kyllä, ei siinä mitään. Mä itsekseni mietinkin, että mahdetaan olla lenkeillä aikamoinen näky. Meitä osoitellaan jo autoista, jos koirilla on sadevaatteet päällä, saati sitten tuollaiset ufo-vastaanottimet.

Särkylääkkeitä pitäisi jatkaa vielä tämä päivä, mutta Muumille ei maistu (vaikka ne ovat siis hyvänmakuisia, kuulemma). Mana vetäisi vaikka koko pussillisen, jos vain antaisi.

Juhannuksestakin piti kirjoittaa. Oltiin ystävän vanhempien kotona Pälkäneellä. Takapihalta pääsi suoraan saunan kautta uimaan ja koirilla oli iso tontti temmellyskenttänään. Harmi vaan, että siellä oli IHAN SAIRAAAAAASTI hyttysiä (mulla on melkeen vieläkin niitä paukamia ihossa, hehe). Lupauksesta poiketen ei kuitenkaan viety Manaa uimaan, sillä me majoituimme lainatussa asunto-autossa eikä haluttu kastella sitä märällä koiralla. Pyyhkeetkään kun eivät riitä tuon hurtan turkin kuivaamiseen. Lisäksi ajattelimme, että jos viemme tipun uimaan, ei hän suostu sieltä rannasta enää pois tulemaankaan. Plus että livahtaisi sinne aina, kun ei huomata vahtia.

Meidän pikkupirpana Sofiakin selvisi hienosti elämänsä ensimmäisestä juhannuksestä ja minä, MESTARIÄITI, sain suojeltua häntä kaikilta pahoilta inisijöiltä (=ei siis yhtään tikkausta, jeah!).

Loppuun vielä otos joitain päiviä ennen leikkausta.