Tänään olisi ollut Muumin vuoro päästä treenaamaan, mutten uskalla mennä. Koirat.comissa kirjoittaa nimittäin tosi moni turkulainen koiranomistaja, että koiransa ripuloivat nyt enkä halua ottaa riskiä. Eikä Manakaan ihan terveeltä just nyt vaikuta - se kun alkoi oksennella yöllä ja heitti laatat ihan äskenkin. Mun pitäisi jättää se joko yksin kotiin tai ottaa autoon mukaan (koska Isäntä on kavereidensa kanssa mökillä), mutta haluan tietysti mielummin valvoa sen touhuja kuin jättää se oman onnensa nojaan.

Ykä näytti sappinesteiltä, joka viittaisi liian tyhjään vatsaan. Niinpä annoin molemmille leideille vähän kuivanappuloita, koska veikkaan sen auttavan kurjaan oloon. Täytyypä vähän seurailla.

Tänään aamulla järjestin naapureille näytöksen :P Nimittäin Mana vinkui oven takana ja oli tosi levoton, joka aina viittaa siihen, että sillä on hätä. Niinpä sitten nousin peiton alta ja kävin päästämässä missit pihalle. Eivät ne ehtineet siellä kauaa olla, kun alkoi melkoinen haukkurälläkkä ja mulle kiire hakemaan ne sisälle, sillä kello oli kahdeksan sunnuntaiaamuna. Huusin ovelta ja Muumi kipittikin sisälle, mutta Mana jatkoi möykkäämistä. Oli vissiin liian kierroksilla kuunnellakseen. Huusin uudelleen, mutta koska räyhä jatkui, ei auttanut muu kuin mennä terassille huutamaan se sisälle. Muuten ihan kiva, mutta mulla oli päällä vain pikkuhousut enkä ehtinyt hakea kenkiä saati takkia. Mutta ajattelin kuitenkin, että vain harva ehtii mut nähdä, mutta sitäkin useampi kuulla Manan möykän - kiireellä siis komentamaan tyttö sisälle. Terassilta mun ääni kuului Manankin korviin ja sitten se tuli sisälle kaikki karvat pystyssä. Ja mä menin tärräämään peiton alle, kun sellaisessa asussa tulee aika nopeasti viileä tammikuun myrskytuulessa.

Että terve vaan naapurit, vieläkö morjestatte?