Pitääpä nyt totutella hetkeksi elämään kokonaan ilman koiraa, sillä Mana matkaa tänään kasvattajalle noin viikoksi "astutusreissulle". Ensin hän totuttelee tulevaan kumppaniinsa parin päivän ajan kiimaa odotellessa ja sitten tekee sen kanssa lähempää tuttavuutta. Tiedän jo nyt, että ikävä tulee kasvamaan ihan järjettömäksi, vaikka tiedän Manan oikein hyvässä hoidossa olevankin. Valtavin koettelemus on kuitenkin vielä edessä, sillä tulevana kesänä joudun viettämään pikkuisestani kaksi kuukautta erossa, kun se kasvattaa pennut luovutusikään kasvattajansa luona Salossa.

Vietin myös lauantain ilman Manaa, sillä olimme Pain of Salvationin keikalla Helsingissä. Vanhempani hoitivat tyttöä meillä ja pärjäsivät hänen kanssaan oikein hienosti – iso kiitos erinomaisesta hoidosta heille.

On se kyllä jännä, kuinka paljon omaan koiraansa kiintyy. Nyt ajatus elämisestä hetkenkin ilman sitä tuntuu todella vaikealta.

Kotipihan nurtsilla. (Kuva: isäni Hannu Kallionpää)

Tältä näyttää sakemanni, jolta on herkkunappula hukassa. (Kuva: isäni Hannu Kallionpää)