Eilinen loppupäivä ilman meitä oli mennyt ihan nätisti, tai oli Muumi vähän pahojaan tehnyt – avannut liinavaatekaapin, kiskonut muutaman tavaran pois ja järsinyt yhtä kenkää hieman. Ei kuitenkaan mitään hirveän pahaa siis. Tänään jätin tytöille raa'at luut, sillä ehkä Mana keskittyy sen syömiseen Muumin kiusaamisen sijaan ja Muumi omaan luuhunsa sisustamisen sijaan. Video tallentaa taas tyttöjen touhut, joten sittenpähän nähdään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Illalla menin Manan kanssa taas ahertamaan agilityhalliin ja hauskaa oli, vaikka alussa Manahan on aina ihan liian ylienerginen. Mutta kun se hieman rauhoittuu ja kiinnostuu minusta, kaikki menee hienosti. Läpimurto koettiin tunnin loppupuolella, jolloin ohjaaja neuvoi mua ottamaan rauhallisemmin. Ja kyllä, tahtia hidastettuani ja koiralle enemmän aikaa annettuani selvisimme pisimmästä radasta kuin koskaan ja Mana kuunteli hienosti.

Tänään aamukuudelta lähdin taas Muumin kanssa lenkille ja annoin sen haistella lajitovereidensa viestejä oikein antaumuksella. Lenkin jälkeen molemmat tytöt saivat ruoan (enää en unohda aamutohinoissakaan sitä) ja jälkkäriksi vielä nuo jo mainitsemani luut.

Just nyt ei jostain syystä jännitä, mutta tilanne saattaa olla juuri ennen kotiinlähtöä ihan toinen. Hui.