Eilen tytöt olivat tehneet pientä vahinkoa kahdestaan ollessaan: koiran nojatuolia oli järsitty käsinojasta (samaa, jota Mana järsi pentuna), keittiön tuolin pehmusteen naru oli katkottu ja mun yöpaita oli kiskottu lattialle. Veikkaan, että Mana on tehnyt nuo kaksi ensimmäistä ja Muumi jälkimmäisen. Varma en tosin voi olla, sillä kamera nauhoitti eri suuntaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Annoin tytöille MONTA luuta, mutta kotiin tullessamme ne kaikki oli kerätty "Muumin paikalle" olohuoneen matolle. Muumi kun on tosi tarkka luista ja omii helposti ne kaikki itselleen. Veikkaanpa, että eilen se oli vienyt ne kaikki sinne ja Mana oli sitten keksinyt muuta tekemistä. Olohuoneeseen se kun ei uskalla mennä jos Muumi on siellä yhdenkään luun kanssa – saati sitten niin monen.

Perjantaina sisältä löytyi taas ulosteläjä tietokonehuoneesta, hö. Näytti ihan Muumin tuotoksilta – ehkä se ei ole tottunut pidättämään noin pitkään. Tai sitten tämä on jotain protestia (Muumin meillä olon aikana ulosteita on löytynyt sisältä noin neljät).

Saattaapi muuten olla, että Muumilla alkaa ihan kohta juoksut. Se nimittäin virtsaa lenkillä todella useasti, putsaa itseään paljon ja onpa jokunen veritippakin löytynyt yön jälkeen sen nukkumiskohdan alta. Virtsatieinfektiotakin epäilin, mutta Muumi ei kuitenkaan virtsaa aidatulle pihallemme kuin kerran sinne mennessämme. Seuraan kyllä tilannetta ja vältän varmuuden vuoksi Muumin irtipitämistä ja uroskoiria.

Mana pääsi eilen Siipan kanssa lenkille ja oli kävellyt tosi nätisti. HyväHyvä, viikonloppuna kun meno oli vähän toinen (lenkitimme silloin koirat yhdessä). Mulla on aina niin paha omatunto mun ja Muumin kahdenkeskisistä aamulenkeistä, sillä Manakin tulisi mielellään mukaan. Tosin se saa sen sijaan leikkiä ensin Muumin kanssa pihalla ja pääsee sitten kunnon lenkille vuorostaan töiden jälkeen.

Kyllä ne molemmat ihan onnellisilta vaikuttavat. :) Kunpa vielä tuo pienienkin tuhojen tekeminen loppuisi ja voisimme olla huoletta työpäivien ajan. Edistys on kuitenkin huima – nyt tuho on ihan eri mittakaavassa kuin aiemmin. Ei ole enää hetkeen tarvinnut mm. surra rikkoutuneita ovia.