"Et kai minua pelkäisi?"

Vähän aikaa sitten luin lehdestä saksanpaimenkoirasta, joka oli purrut pyöräilijää jalkaan. Ennenkin sakemanneilla on ollut kyseenalainen maine, mutta tuollaiset tapaukset lietsovat lisää pelkoa. Ja voin sanoa, että monessa tapauksessa ihan aiheetta. Koulutus ja sen puute ratkaisevat, tuleeko koirasta vaarallinen - ei koiran rotu. Mana on esimerkiksi todella ihmisystävällinen ja hyvin kaukana sekopäisestä, vastaantulijoita surutta purevasta koirasta. Vilkas se on ja välillä aikamoinen häsläkin, muttei se koskaan tahdo pahaa kenellekään. Siltikin huomaamme välillä herättävämme kaduilla toisinaan pelkoa - joskus joku vaihtaa lähestyessämme kadun toiselle puolelle, joku saattaa nostaa koiransa syliinsä "turvaan", äiti saattaa vetää pienen lapsensa nopeasti selkänsä taakse..

Tänään tosin lenkillä näin pienen ihmisen, lapsen, joka sai hymyn huulille pitkäksi aikaa. Hän huusi ystävilleen pihasta "tuolla menee ihana saksanpaimenkoira". Voin vaikka vannoa, että tuota pientä tyttöä ei ole äiti vetänyt koskaansa selkänsä taakse suojaan nelijalkaisen lähestyessä.