Vietin viime viikonlopun Lontoossa työkavereiden kanssa. Voin sanoa, että UPEA mesta. Perjantai meni ihmetellessä suurta maailmaa (tuolloin ajattelin, että huh, täällä en kyllä viihdy), lauantaina ja sunnuntaina olinkin sitten jo ihan sinut ihmismassan ja hämähäkinseittimäisen metroverkoston kanssa. Ei se edes tuntunut niin valtavalta kaupungilta kuin on, kun oli apuna kartta ja metrokartta. Olisin kyllä mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta ehti tuossakin ajassa tulla jo Isäntää + mun karvataateleita ikävä. Ikävää lievitti hieman vatsassa vauhdikkaasti potkiva pieni ihme, joka piti mulle seuraa.

Sain kotoa myös tekstarin, että Muumikin liittyi pöksysirkukseen. Nyt meillä on kaksi puettua pikkumarakattia, joista kummallekaan ei voi laittaa pöksyihin lisäimuksi talouspaperia, sillä nuo hullut pistelevät paperin poskiinsa. Eipä siis auta muu kuin pestä usein pyykkiä ja hommata kenties jokuset housut lisää (aiemmin Muumi on ollut ihan sinut talouspaperin kanssa).

Viikko kesti pelkkää vuotoa, nyt tytöt ovat alkaneet pitää taas omaa K18-showtaan takapihalla. Mana on aina välillä melkein hätää kärsimässä Muumin kanssa. ;) Niillä on ulkona ihan eri persoonat: Mana on sisällä suuri, uljas ja Muumia ylempiarvoinen, kun taas pihalla se on ihan pieni, Muumin oma palvelija, josta ei ole jääkarhullemme vastusta yhtään. Tosin ihan hauskaa niillä näyttää olevan, leikkiessä ja toistensa selkiin hypellessä.

Kohta saankin olla karvanaamojemme kanssa huomattavasti enemmän, kun äitiysloma alkaa. Aamukamman mukaan työpäiviä on enää alle 40 (tarkalleen ottaen 38 tämän päivän jälkeen). Aika menee hurjan nopeasti, luultavasti sitten äippälomallakin. Mutta murehtikaamme sitä vasta sitten. :)