Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa

Liikaa
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni
Vaihtuu viikot huomaamatta
Äänet kuuluu koko ajan hiljempaa

Mä annan sut pois...

Ylhäällä ote Laura Närhen kappaleesta, joka valitettavasti koskettaa tällä hetkellä varsin suuresti meidän elämää. Rakas, ihana, tärkeä, korvaamaton ja ainutlaatuinen perheenjäsenemme Mana on elämänsä ehtoopuolella. Ikää rakkaalla on vasta reilut 7 vuotta eikä toivoa ole enää ollenkaan. En tiedä, miten tästä tuskasta selviää.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä vein tytön eläinlääkäriin turvonneen vatsan takia. Mana kuvattiin ja selvisi, että vatsa oli täynnä nestettä. Tyttö kiidätettiin heti leikkaukseen, jossa selvisi, että pernassa on kasvain. Muita kasvaimia ei onneksi kuitenkaan näkynyt. Perna otettiin pois. Siinä vaiheessa vielä luulin, että "jaa, nyt se perna on poissa ja tyttö parantuu". Eläinlääkäri kuitenkin kertoi, että näistä kasvaimista 2/3 on pahanlaatuisia. Jos se oli pahanlaatuinen, elinaikaa on enää noin 2-3 kk. Silloin oli vielä joku toivonkipinä parantumisesta, vaikka kokoajan olin aika varma siitä, että tämä on nyt menoa.

Naistenpäivänä eläinlääkäri sitten soitteli uudestaan ja kertoi, että kasvain oli pahanlaatuinen. Mitään ei voi siis enää tehdä kuin odottaa. Pitäisi nauttia jäljellä olevasta ajasta, mutta huomaan vain pelkääväni kuolemaa. Yritän valmistautua tulevaan, mutta miten ihmeessä voi valmistautua parhaan ystävänsä kuolemaan? Jos Mana jaksaa lähteä lenkille, annan sen haistella vaikka ikuisuuden jokaista haluamaansa hajua, leikin sen kanssa juuri niin paljon ja juuri silloin kun tyttö haluaa, rapsuttelen ja rakastan sitä pakahduksiin. Enää ei ole mihinkään kiire.

En tiedä, koska kuolema tulee. Sen kuitenkin tiedän, että se tulee aivan liian aikaisin. Ikävä on jo nyt järjettömän musertava ja tuntuu sanoinkuvaamattoman kamalalta. Mana tulee jättämään tähän perheeseen ison aukon. Tämä rämäpäinen, pentumaisen leikkisyytensä loppuun saakka säilyttänyt saksalainen elää muistoissamme ikuisesti.