Lukot ovat pitäneet edelleen, eikä Muumi ole päässyt tekemään tuhojaan. Tosin kyllä se vielä aktiivisesti yrittää, mutta onpa nyt ainakin jokusen päivän pysynyt siellä missä pitääkin. Jos tuhoamisvimmaa ei olisi, olisi Muumi lähes täydellinen. OkeiOkei, koulutettavaa on vielä runsaasti ja meidän välistä kontaktia pitää todellakin kasvattaa, mutta silti. Se on todella rauhallinen, eikä vaikuta stressaantuneen meille muutosta ollenkaan (siis jos sitä eroahdistusta tms. ei lasketa). Se antaa käsitellä itseään hienosti ja selvästi on jo alkanut luottaa meihin, se on kiinnostunut tekemisistämme ja pitää meistä. Lisäksi se jaksaa Manan jatkuvia leikkiinkutsuyrityksiä, vaikka Mana onkin yli-innokas ja paikoitellen ihan pentumainen.

Manaan väsyin vähän taas eilen, sillä se käyttäytyy taas ulkona kuin sitä ei olisi koskaan koulutettukaan. Eilen tuli Siippa Muumin kanssa vastaan ja Mana alkoi räyhätä niille! Huh. Lisäksi se yritti ihan jatkuvasti vetää ja poukkoili vasemmalta puolelta eteen hajujen perässä. Tänään haimme pussillisen Frolic-nappuloita kaupasta ja aion illalla lenkillä tokoilla sen kanssa enemmän kuin yleensä. Yritän siten pitää mielenkiinnon minussa ja säästyä hermojen menettämiseltä.

Eilen mietin, että ehkä marsu olisi ollut sopiva lemmikki. Mutta tänään nuo ovat olleet taas niin kultaisia, etten luopuisi niistä kyllä mistään hinnasta. Täytyypä pitää se mielessä pahoinakin päivinä.