Eilisestä lenkkikaaoksesta huolimatta meillä menee ihan hyvin. Erityisesti sisätiloissa tytöt osaavat käyttäytyä hienosti, lisäksi ne leikkivät ulkona iloisesti lähes joka päivä. Muumi on myös erittäin hellyydenkipeä ja se viihtyykin lähellä erinomaisesti. Manaakin huomioin, vaikkei se niin läheisyydestä välitä. Mulle on nimittäin tärkeää, että molemmat koirat tuntevat kuuluvansa laumaan ja saavat tasa-arvoisesti huomiota.

Tytöt tuntuvat myös tietävän keskinäisen arvojärjestyksensä hyvin. Muumi antaa esimerkiksi suosiolla Manan saada ruokansa ensin eikä tule siihen viereen kärkkymään. Muumi on myös nopeampi syömään, mutta silloinkaan se ei ole änkeämässä Manan kupille vaan antaa toisen syödä rauhassa. Eilen Muumi joutui tosin sen sijaan puolustamaan luutaan Manalta, sillä muuten Mana olisi vienyt sen. Onneksi Mana uskoi murinaa ja siirtyi sen jälkeen tarkkailemaan takavasemmalle (Manakin sai luun, mutta hän vain vei sen piiloon syömisen sijaan). En puuttunut Muumin murinaan, sillä lauman alimmaisellakin on täysi oikeus puolustaa ruokaansa. Olin kyllä silti tarkkailemassa siinä lähellä, ettei mitään vakavampaa tapahdu.

Jatkossa lenkitämme tytöt siis erikseen ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Asennamme ehkä myös kotiimme ovenkahvojen viereen metallisia listoja, sillä Muumi on raapinut ne puiset jo pahan näköisiksi ovea päin hyppiessään. Lisäksi jatkamme yksinoloharjoituksia.

Kyllä tämä siis tästä, vaikka aina välillä iskeekin hetkeksi toivoton olo.