Alkoikohan tuota meidän jääkarhua ahdistaa matsin jälkeen, vai mistä nyt tuulee, kun se on alkanut kiipeämään meidän sohvalle? Tyttö kyllä tietää, ettei sinne ole asiaa, mutta menee silti. Ongelma alkoi tyttöjen pienen tappelun jälkeen. Silloin aikoinaan, kun tuo tuhosi muutenkin kotia, oleskeli hän myös sohvalla meidän ollessa poissa. Sen jälkeen meni pitkään, ettei käynyt lähelläkään. Ja nyt taas. Huoh. On meinaan kohta entinen nahkasohva, kun kynnet raapivat sitä. Aluksi laitoimme yöksi ja kotoa poistuessamme sohvan eteen esteitä siten, ettei tyttö päässyt sinne. Noh, sitten hän keksi, että sivustakin pääsee käsinojan yli. Nyt olemme palanneet taas muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, kun olemme nostaneet sohvat pystyyn. Pidetään hetki näin ja lasketaan sitten taas alas, kun likkaa ei enää tuo kiinnosta. Toivotaan, että menee ohi eikä tarvitse keksiä vielä jotain uusia keinoja. Pölöä tässä on se, että tulee itselle niskat kipeäksi, kun katselee TV:tä lattialta. Mut joo, pakko kestää.

Kiitos Hennille kommentistasi ja kiva, että olet ollut aktiivilukijana jo noin pitkään. Olemme itse noita samoja juttuja miettineet Manaa koskien, tai lähinnä pelänneet nivelrikkoa tai muuta vaivaa. Onneksi enimmäkseen vaikuttaa voivan tosi hyvin. Syötettiin tytölle joitain viikkoja niitä "nivelluitakin", joiden pitäisi parantaa jotenkin nivelten hyvinvointia tms. En huomannut vaikutusta, mutta kyllähän tuo niistä tykkäsi. Karkkia koiralle nääs.