Tämä vuosi on ollut ihan kamala eikä siitä pääse mihinkään. Toki hyviäkin juttuja on mahtunut sekaan, onneksi. :) Syksyllä tosin meidän tiskikoneen poistoletku irtosi ja vettä pääsi keittiön lattialle. Olin onneksi kotona ja pääsin heti väliin, mutta ehti sitä vettä kuitenkin suihkuta niin paljon, että tuli täysi lattiaremontti siitä sitten. Tai onneksi ei tarvittu kuivureita, mutta elettiin me silti useampi viikko täyden sekasotkun keskellä ja parisen viikkoa ilman keittiötä ollenkaan. Aikamoinen seikkailu näin lapsiperheessä. Edelleen tavaroita on pitkin poikin, koska päätimme nyt sitten tässä samassa rytäkässä uusia keittiön muutenkin. Se saapuu vasta ensi kuussa, mutta mulla ei ole energiaa siirrellä näitä tavaroita edestakaisin. Joten telkkarin takana on juomalaseja ja kirjahyllyssä kulhoja ja hopealusikoita. Näillä mennään :)

Aivan mahtavat appivanhemmat ojensivat auttavan kätensä ja ottivat Muumin hoitoon pahimman hässäkän ajaksi. Nimittäin oli aika tärkeää, ettei tyttö tepastellut tuolla keittiössä kuivuvien lattialaastien päällä tai muutenkaan sooloillut jotain omiaan työkoneiden keskellä. Olen tästä ikuisesti kiitollinen heille. Eikä tarvinnut edes olla tytöstä huolissaan, kun tiesi sen olevan mainiossa hoitopaikassa. Enemmän mä olin välillä siitä huolissaan, kuinka hoitajat jaksavat, kun Muumia ei oikein uskalla jättää yhtään yksin. Kotona kyllä uskalletaan, kun täällä se on tottunut olemaan ja yleensä hajottaa vain jotain tavaroita. Mutta mistä sitä tietää, miten se reagoi paikassa, missä ei ole päivittäin tottunut olemaan. Anoppilassakin oli jonkun leipäpussin onnistunut jossain välissä hakemaan pöydältä ja syömään, mutta ilmeisesti mitään sen isompaa ei ollut saanut aikaiseksi. Nyt jääkarhumme on jo kotona, juuri nyt se nukkuu mun jalkojen juuressa.

Me pistettiin äsken kuusi pystyyn, niin saadaan sitten nauttia siitä vähän aikaa pidempään. Nätti tuli!