On tullut tehtyä ylitöitä, joten pääsin tänään töistä jo nyt! Suoraan kotiin suunnistamisen sijaan käyn pumppaamassa vähän rautaa salilla (kuulostipas mahtipontiselta) ja vasta sitten menen katsomaan, kuinka kotona on sujunut. Mun sisko on meillä vielä kylässä, joten tytöillä on ainakin ollut seuraa. Vähän tosin huolettaa jo näin etukäteen ensi viikko, jolloin ne viettävät työpäivät jälleen kahdestaan. Nythän niiden kanssa on aina ollut joku. Mutta turhaan piruja maalailen seinille tässä vaiheessa – ehkä kaikki sujuukin ihan kivasti.

Eilen lenkillä Muumi meinasi heittäytyä kieriskelemään valtaisaan kasaan hevosten jätöksiä – ehdin onneksi juuri ja juuri kieltää sekä estää touhun hihnan avulla. Mana puolestaan pääsi ulkoilemaan kurahaalarissa, joka on meille kaikille ihan uusi juttu. Kätevä se kyllä on, sillä yleensä Mana on lenkin jälkeen ihan märkä ja vatsanalus on täynnä pientä inhottavaa hiekkaa. Haalari suojaa aika kivasti eikä sen ansiosta koko tyttöä tarvitse kuivata lenkin jälkeen.

Vartiointiviettiä meidän neideistä (rouvista?) kyllä löytyy! Eilen mun sisko oli käymässä kaupungilla ja tuli avaimilla sisään. Koirat yllättyivät, kun eivät odottaneet ketään ja siskolla oli vieläpä hattu päässä ja ulkovaatteet päällä. Mana tyytyi vain ilmoittamaan, mutta Muumi meni rehvakkaasti eteiseen vahtihaukkumaan kiivaasti karvat pystyssä. Pitää vahvistaa merkittävästi ”riittää”-käskyä, sillä nyt sillä ei ollut mitään merkitystä. Mutta jos jotain myönteistä, niin eipä meille kukaan kyllä pääse huomaamattomasti sisälle.