Terkkuja Turun keskustasta! Menin sinne pitkästä aikaa treenaamaan kaupunkikäyttäytymistä Manan kanssa ja meni kyllä todella hyvin. Aluksi ilmassa oli pientä vetoa, mutta kun neiti sai kiireisimmät hajut haisteltua, malttoi rauhoittua ja kulki vierellä remmi löysänä. Käytiin ajelemassa kaupunkilautta Förilläkin, sepä vasta jännä kokemus oli meidän pikkusakulle. Erityisesti ekalla kerralla laituria huimaa vauhtia lähestyvä lautta kiinnosti neitiä kovasti, mutta uskaltautui kuitenkin heti kyytiin. Lautan kyydistä tyttö kuikuili uteliaana Aurajokeen. Ties vaikka olisi sinne hypännyt, jos ois päässyt.

Ihmisistä neiti ei ole onneksi yhtään kiinnostunut keskustan vilinässä emmekä siis herätä pahennusta ruuhkaisissakaan kohdissa. Myös vastaantulleet koirat ovat lähes kuin ilmaa, on vissiin muutakin tekemistä kuin niiden kyttäys. Irrallaan ollut kissa sai karvat pystyyn, mutta meidän suloisuuspakkaus pysyi hiljaa ja laski karvatkin kissan hävittyä näköpiiristä. Ja oli sillä kissallakin karvat pystyssä, olisittepa nähneet ;)

Kesken lenkin piti kyllä poiketa mun duunipaikalla, kun Mana tuijotti niin intensiivisesti kuraisia vesilammikoita. En antanut juoda niistä, vaan tyttö sai eteensä raikasta hanavettä. Sitä se vetikin kerralla melkein koko astian tyhjäksi. Lopuksi piipahdettiin jätskille, jota tosin mä vaan söin. Istuttiin terassille, jossa Mana meni heti varjoon makaamaan ja mä katselin Aurajoessa lipuvaa vettä. Aurinko paistoi ja oli kaikin puolin ihanaa. <3

Muumi pääsi sillä aikaa vähän pienempään keskustaan, nimittäin Littoisten keskustaan. Aion kyllä meidän jääkarhunkin viedä taas joku kerta Turkuun, samaan aikaan en niitä siellä tohdi lenkittää. On kuitenkin semmoinen kaksikko ;)