Koirat yllättivät eilen positiivisesti. Meille tuli pari kaveria kylään, jotka hurtat kyllä tuntevat mainiosti, mutta jotka eivät käy meidän kotona kauhean usein. Pientä sähläystä oli ilmassa kyllä ja vinkusirkus tietysti, mutta neidit eivät haukkuneet ollenkaan. Muumi saattaa joskus jopa murista ennen kuin tunnistaa, mutta nyt sekin oli vain iloisen utelias tulokkaista. Tein kyllä hommia sen eteen. Mulla oli kinkkua, jota annoin koirille aina kun ne ottivat muhun kontaktia. Tällä kertaa taisi nälkä olla niin kova, että tytöt olivat kiinnostuneempia ruoasta kuin vieraiden kanssa riehumisesta. Jee!

Verta molemmista tulee kuin vettä sadekeleillä Esterin pyllystä. Onneksi joku on joskus keksinyt koirien juoksuhousut. :) Muumi ei tykkää niiden laittamisesta, mutta antaa silti pukea pöksyt päälleen ja pitää niitä ilman ongelmia. Mana taas suorastaan odottaa pöksyjen laittoa, koska sen jälkeen saa yleensä herkun. Vasta myöhemmin on sopiva hetki pienelle esitykselle, jolloin Mana juoksee seiniä pitkin housujensa kanssa ja heittäytyy teatraalisesti kyljelleen oikomaan pöksyjä ja putsaamaan paikkoja. Ja heti kun silmä välttää, tyttö repii talouspaperin pöksyistä pois ja silppuaa sen tuhanneksi pieneksi palaksi. Muuten suostuu kyllä olemaan housut jalassa.

Meillä kävi sähkömies katsomassa pihavalaistusjuttuja. Hän tarjosi pylväsvalaisimia, jotka olisivat maksaneet 300 e/kpl. Niinpä kävin tilaamassa K-raudasta ihan vastaavat hintaan 89 e/kpl. Vielä en tiedä, koska sähkömiehellämme olisi meille aikaa – toivottavasti pian. Piha on NIIIIIIIIN pimeä, että jotain tarttis tehdä.