Tänään aamu alkoi niiiiiiiiiiiiiin paljon iloisemmin! Suunnistin Manan kanssa tahallani K-kaupan taakse, jossa koiria liikkuu paljon aamukuudeltakin. Ja kyllä, siellähän niitä oli – tosin vain yksi tuli vastaan. Mutta sen me ohitimme jälleen kuin oppikirjasta, ilman räyhää, vetoa tai reagointia siihen. Mana katsoi mua tiiviisti ja odotti malttamattomana, että leikki alkaa. Toinen koira oli ihan sivuseikka :) Jee!

Eilinen räyhätakapakki taisi johtua siis kyttäävästä ja murisevasta koirasta, jonka Mana koki uhkana. Tuo tämänaamuinen koira ei ollut meistä yhtään kiinnostunut ja siksi se sujuikin niin kivasti. Toki toivoisin, ettei Mana reagoisi, vaikka vastaan tulisi sata kyttäävää ja räyhäävää koiraa. Mutta siihen nyt on vielä matkaa. Toistaiseksi olen maailman onnellisin jo yhden koiran onnistuneesta ohituksesta.

Tänään missit ovat muutamaan päivään ensimmäistä kertaa kahdestaan, sillä Isäntä meni täksi päiväksi töihin. Lupasi kyllä aamulla antaa neideille Kongit, joten ainakin jonkin aikaa ovat varmaan kiltisti. Mä en mene suoraan töistä kotiin, joten kaikki mahdolliset vahingot jäävät Isännän siivottaviksi. Kun niitä ei näe, ne ketuttavat vähemmän :P