Taitaapa alkaa meidän Manalla taas juoksut: toisaalta usein tulee ajateltua noin ja sitten niitä odotellaankin useampi kuukausi. Noh, saas nähdä, miten tällä kerralla. Veikkaanpa, että Muumi seuraa sitten perässä ja aloittaa omansa parin päivän viiveellä. Edelleen pohdin molempien leikkauttamista, mutta pelkään, että se muuttaisi luonteita radikaalisti. Tai lähinnä sitä, että Manasta tulisi dominoivampi Muumia kohtaan. Voihan myös olla, että luonne säilyisi ennallaan tai Manasta tulisi säyseä kuin lammas (sitä ehkä hivenen epäilen, heh). Jälkikasvua ei kuitenkaan aiota kummallakaan teettää, joten sinänsä juoksuista ei ole mitään hyötyä. Jää nähtäväksi...

Nyt koirat tuhisevat onnellisina pitkin kämppää. Sen sijaan klo 6:00 tänään lauantaina aamulla neitosille tuli hätä ja alkoi semmoinen itkusirkus, että piti raahautua sängystä. Mulla oli uni aika vahvasti kesken, mutta tiedän, ettei kumpikaan neideistä itke pisuhätäpisuhätäpisuhätä-itkua turhaan. Tein sitten samantien kunnon lenkin ja oli kyllä aika hienoa, kun koko muu kaupunki nukkui. Näkyi vaan lintuja ja aamukastetta. <3 Nyt sitten pohdiskelen, mitäpä tekisin tähän aikaan. Jospa vaikka aloittaisin aamiaisesta.