Sain illaksi Manalle ajan eläinlääkäriin, sillä epäilen sen potevan jälleen korvatulehdusta. Se raapii korviaan, pitää samalla sellaista urinaa, ravistelee päätään ja saattaa välillä pitää sitä kallellaan. Lisäksi korvissa on ruskeaa mähmää. Olemme putsanneet Manan korvia korvienpuhdistusaineella, muttei se ole auttanut. Joten tänään riennämme siis klo 17:15 näyttämään sitä elukkalääkärille. Luultavasti saamme jälleen antibiootteja, joiden syöttäminen onkin ihan oma ohjelmanumeronsa. Oikeastaan se on jo ihan koomista :P Kynnet tuo antaa leikata kuin unelma, harjaus sujuu ilman ongelmia, tassuja saa käännellä kuinka tykkää, korvia ja hampaita katsoa ihan miten vain, mutta lääkkeet ovat jotenkin maailman kamalin asia. Niitä se ei syö edes piilotettuna ruokaan – se ei ota suuhunsa sellaista nakkiakaan, jossa se aavistaa lääkkeen olevan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään tytöt jäivät kotiin raakojen kurkunpäiden kanssa – niistä ne näyttivät kovasti nauttivan. Toivottavasti pysyvät tyytyväisinä iltapäivään asti. Perjantainahan kaikki oli muuten ollut jees, paitsi kaiuttimen johto oli kokenut kovia ja on nyt käyttökelvoton. Pelkään, että Muumi on nyt keksinyt johdot. Piilotimme kyllä kaikki mahdolliset johdot, mutta tuon kajarijohdonkin se oli kiskonut TV-tason takaa. Lisäksi Muumi oli saanut pöksyt pois jalasta, muttei ollut niitä kyllä silpunnut.

Eipä silti, ei Manakaan ihan pyhimys ole ollut. Eilen se nimittäin kaivoi pihalle ISON kuopan, kun Siippa oli haravoimassa talon toisella puolella. Ja toissapäivänä se oli ottanut puruluukseen lasisen maljakon terassilta – onneksi huomasin tytön touhut ennen kuin se sai purettua maljakkoa rikki. Vissiin teki mieli järsiä jotain ja maljakko sattui olemaan siinä hollilla sopivasti.

On ne vaan sellaisia epeleitä.