Sawyerin talo on myyty tai ainakin poistunut Oikotieltä. Mä en tosin tiennyt sitä vielä eilen kitkiessäni rikkaruohoja pihalta. Juuri silloin Sawyerin pihalle ajoi auto, josta hypähti ulos pariskunta ja pikkujässikkä. Jälkimmäinen alkoi mölytä heti siihen malliin, että mulle nousi väistämättä mieleen heidän olevan potentiaalinen trampoliiniperhe (eli heti muuton jälkeen pihalle ilmestyy kaikkien naapureiden kauhuksi avaruusaluksen näköinen muovihässäkkä, jossa kaikki lapset usean kilometrin säteeltä hyppivät riemusta kiljuen kesäisin aamusta nukkumaanmenoaikaan asti). Niinpä sitten menin sisälle heittämään sulholle läppää, että menen kekkuloimaan tontin rajalle jossain säädyttömän lyhyessä hameessa ja ihan liian tiukassa topissa, jotta ne pitäisivät naapureita ihan liian outoina ja päätyisivät johonkin toiseen asuntoon. Sehän oli tietty vitsi, mutta sulholta meni se osuus ohi. Hän oli ihan aidosti huolissaan.  Sellainen "ET KAI SÄ SELLAISTA AIO TEHDÄ" -ilme nousi hänen kasvoilleen ja suustakin tuli vastaava ajatus. Ennen kuin sulho ehti saada sydäriä ja sulkea mua tiukkoine hameineni sisälle, päästin hänet pälkähästä ja kerroin heittäneeni läppää. Mutta musta ei kuulemma voi aina tietää, sillä olen niin yllätyksellinen. Khihihi ;)

Perhe oli pihalla jonkin aikaa ja mä yritin koko sen ajan olla tuijottamatta niitä. Sitten he lähtivät pois. He voivat kyllä olla vaikka kuinka kivoja ihmisiä ja ehkä se pikkujässikkäkin oli vaan vetänyt automatkalla jonkun energiajuoman tai nokoset. I sure hope so.