Manalla alkoivat eilen juoksut ja hyvä niin, sillä olinkin odotellut niitä jo hetken. Lisäksi on kiva laittaa nuo satunnaiset rähinät juoksujen piikkiin, ettei ole ihan tyhjästä Muumille isotellut. Erityisesti mun ja Isännän kotiintulo on Manalle niin iso juttu, että sitä ärsyttää, kun Muumikin on kilpailemassa huomiosta. Missi nostaa karvat pystyyn ja pärrää, joskus se laittaa kaulansa Muumin niskan päälle. Emme tietty moista salli, vaan estän Manan touhut. Tosin tuokin touhu loppuu varmaan kun saadaan nämä juoksujen alkupäivät pois alta.

Ja sitten yksi ihan tyhmä juttu. Meidän asunnon vastapäätä oleva pelto on laitettu myyntiin ja kohta siihen ihan varmasti kohoaa 2-4 omakotitaloa. Äsh. Tässä on ollut NIIN ihanan rauhallista ja tuo pelto on ollut hyvää lenkkimaastoa laiskoina päivinä. Toisaalta tuo oli ihan odotettavissa kyllä ja saimme sentään runsaat pari vuotta nauttia peltomaisemista. Mutta silti. Ei kellään olisi myynnissä suunnilleen mun korkuista kuusiaitaa?

Käytiin eilen Isännän kanssa kiertelemässä K-raudat, Rautiat ja Byggmax. Vähänkö lauta on kallista! Aita pitäisi rakentaa, mutta kiesus niitä hintoja. Tehdään kai osio kerrallaan, valmista syntyy ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua. ;) Suunnitelmissa on 120 cm korkea aita, mutta viime yönä pohdiskelin itsekseni, pitäisikö sittenkin tehdä korkeampi. Mutta siinä tapauksessa pitää heittäytyä mukaan byrokratiaan, kun yli 120 cm aidoille tarvitaan lupa kunnalta. Ja mä en tiedä, onko musta siihen (se toimenpideilmoitus-lomakekin näyti aiiiiika ikävältä).