Menomatkalla Ulvilaan mun ja Isännän lapsuudenmaisemiin.
Koiramme palauttivat meidät maan pinnalle aatonaattona, jolloin olimme koko porukka lenkillä metsässä. Ne nimittäin huomasivat jo kauaa metsässä ulkoilleen koirakon ja juoksivat heidän luokseen, välittämättä ollenkaan kielloistamme tai käskyistä tulla takaisin. Mua hävetti ja otti päähän todella paljon, sillä olen kovasti yrittänyt vahvistaa luoksetuloa molempien koirien kanssa. Ja itsekin pelästyisin valtavasti, jos metsässä meidän luokse juoksisi irtokoiria. Toisen koirakon luona käytyään Mana ja Muumi tulivat kyllä takaisin meidän luoksemme, muttei se enää paljon siinä vaiheessa lohduttanut. Pyysin kovasti anteeksi siltä meitä vastaan tulleelta rouvalta ja päätin mielessäni, että tytöt menettivät nyt pitkäksi aikaa oikeuden ulkoilla vapaana missään muualla kuin aidatuilla alueilla. Yritän vaan jatkossakin vahvistaa luoksetuloa ja otan käyttöön vaikkapa sitten liinan, jolla saan varmistettua, etteivät neidit lähde hanskasta kun siltä tuntuu.
Eilen aattona oli sen sijaan mukavaa :) Me kävimme kaikki saunassakin mun vanhempien luona, tytöt kipusivat kumpikin ilolla ylälauteelle. Löylyä en tietty voinut heittää oikeastaan ollenkaan, mutta oli siellä silti kivaa. Paksuista turkeista huolimatta tytöt näyttivät ihan viihtyvän ja kun alkoivat kovasti läähättää, menimme viilentymään. Voi kunpa mun ja Isännänkin kotona olisi sauna.
Kommentit