Suureksi ilokseni meiliin pompsahti kuulumispyyntö, joten pitäähän siihen vastata. :) Hyvää kuuluu kaikin puolin, elämä on ihanaa! Meidän laumaan liittyi 29.1.2010 suloinen Sofia, jota koirat ihmettelivät ensimmäisen päivän ja hyväksyivät muitta mutkitta joukkoon. Neitoset ovat kovia pussailemaan tyttöä, itkuun eivät sen sijaan reagoi ollenkaan ja vauvan lelutkin antavat olla rauhassa. Ainoastaan kerran ovat hänen tavaroihinsa koskeneet: pöydältä oli pöllitty tutteja ja rintakumeja, joista jälkimmäiset oli silputtu ja tutit ainoastaan levitelty pitkin kämppää. Isäni arvelin sen johtuvan siitä, että ovat olleet suussa ja siksi kovin kiinnostavia. Itse pelkäsin ensin sen olevan jotain mustasukkaisuutta, mutta hautasin ajatuksen, koska mitään muita merkkejä ei ole onneksi ollut. Olen ihan hurjan onnellinen siitä, kuinka luontevasti koirat suhtautuvat vauvaan ja miten hyvin meidän arki sujuu. Kyllä ne vaan ovat niin kovin fiksuja tyttöjä, että saavat olla omistajat ylpeitä. <3

Pari pientä hurttien välistä tappelua on ollut tässä muutaman kuukauden sisällä ja sen jälkeen isottelua. Manaa alkaa välillä jostain syystä nyppiä, onneksi kuitenkin suhteellisen harvoin. Nyt tytöt ovat taas kuin parhaat kaverit, tai noh, oikeastaan enemmän, sillä Muumi hyppii pihalla jatkuvasti Manan selkään. Molemmilla kun on juoksut samaan aikaan ja touhu on kyllä sen mukaista. Välillä huvittaa moikkailla naapureille, kun on pihalla aikamoinen show menossa välillä.

Nämä tosin ovat neitosten viimeiset juoksut, sillä uskaltauduin lopulta varaamaan heille sterilointiajan heinäkuun puoleenväliin (kiitos mahtavan sponsorointitarjouksen). Saapi nähdä, muuttuuko käytös jotenkin. Toivottavasti ei ainakaan tuo mitään aggressioita lisää vaan pikemminkin tasaa tunnelmia. Tai sitten olisi kiva, jos sterilointi ei tekisi luonteille yhtikäs mitään, sillä meillä on nykyään kovin mukavaa porukalla.