Lomalla aika kuluu ihan hurjan nopeasti, nyt takana on jo yli pari viikkoa ilman aikaisia aamuherätyksiä. Onneksi jäljelläkin on melkein saman verran. :)

Aitaurakka eteni tänään tosi paljon, Isäntä kun on löytänyt tuohon teräsjalkojen naputteluun tehokkaan tavan. Lisäksi auttoi, että Isännän kummisetä esitteli meille sellaisen lyöntikalikan, jonka ansiosta teräsjalkojen upottamiseen ei tarvita enää meitä molempia. Sekin nopeuttaa paljon, sillä nyt mä voin samaan aikaan vaikka heilua tuon moottorisahan kanssa (kuulostipas pahalta). Välillä tosin piti pysähtyä ihailemaan Isännän sixpackia... <3

Huomenna edessä on ruuvauspäivä, eli alamme kiinnittämään vaakalautoja sivustalle, jolle Isäntä laittoi tänään teräsjalat. Se on ehdottomasti yksi hitaimmista työvaiheista koko urakasta, mutta toisaalta myös näkyvimmistä. Kun saa muutamankin metrin laudoitettua, näyttää jo paljon valmiimmalta.

Neidit ovat saaneet tänä kesänä olla PALJON ulkona, toki olemme yrittäneet muistaa jättää niitä myös ajoittain sisälle ilman meitä (ettei yksinolosta tule ongelmaa kun loma loppuu). Pientä hässäkkää aiheuttaa talomme kattorakenteisiin muuttanut oravapesue, joita Mana ei voi mitenkään sietää. Aina, kun äiti- tai isäorava lähtevät hakemaan pikkuisilleen safkaa, rämähtää Mana räyhäämään. Jos ei lopeta möykkäämistä käskettäessä, tuomme neidin sisälle rauhoittumaan. Välillä tyttö näyttää tajuavan, että möykkäämisestä joutuu sisälle, mutta silti se haukkuminen houkuttaa kovasti. Äänekäs tyttö, en voi muuta sanoa. Muumi ei välitä oravista yhtään, tai korkeintaan seurailee niitä katseillaan ja ääritapauksissa bongahtaa kaivamastaan vilvoittelukuopasta pystyyn.