Eivät nuo meidän mussut sittenkään taida ihan mitään pyhimyksiä olla, nimittäin eilen – huolimatta aamulenkistä, aamupalasta, taustalla soivasta radiosta, pienistä paloista kuivattua sydäntä sekä kahdesta nahkaluusta – olivat tytöt/tyttö vähän touhunneet omiaan. Nimittäin takan vieressä oleva puinen ämpäri oli kaadettu ja sen sisältä oli levitelty puusilppua ja sanomalehtiä ympäri olohuonetta. Lisäksi yhtä halkoa oli näritty (Muumin makuupaikalla) ja yksi sanomalehti oli pantu pienenpieniksi paloiksi. Ei siis mitään isoa, mut kuitenkin pientä kiusantekoa. Nyt vähän huolettaa, että yltyykö itsekseen touhuilu vai oliko puuhailu ihan ohimenevää. Suihkautin nyt siihen puuämpäriin katkerospraytä, jonka pitäisi haista ja maistua ikävältä. Saapi nähdä, millainen näky tänään odottaa töistä palaavia.

Eilen Isännän isukki piipahti yllätyskäynnille. Onneksi oltiin kotona, sillä ajomatkaa hänelle tuli yhteen suuntaan vajaa pari tuntia :D Muumi otti vieraan hienosti vastaan, eli vähän varovaisesti haistellen ja vaarattomaksi todettuaan jo iloisemmin. Mana sen sijaan oli vähän sekopää, eli yritti päästä nuolemaan kyläilijän kasvoja ja taisi se pitkästä aikaa vähän hyppiä päinkin. Se vastaanotto on niin iloinen, että vieraiden on vaikea olla huomioimatta koiria meille tullessa ja sekös vasta mussuja innoittaa. Toisaalta, kyllä mun pitäisi saada Mana koulutettua siten, ettei ihan noin superiloiseksi tulisi vaikka tapahtuisi mitä.

Mana sai eilen ekstra-annoksen liikuntaa, sillä se pääsi illalla vielä Isännän kanssa juoksulenkille. Sen jälkeen se olikin ihan kuitti ja vielä tänään aamullakin vaikutti vähän väsyneeltä lenkillä. Mutta kun päästiin aamulenkkien jälkeen pihaan samaan aikaan Isännän ja Muumin kanssa, koirat saivat ilohepulin ja painoivat pihalla hetken ihan täysillä keskenään. Se oli hienoa katsottavaa jälleen :)